"Miksi? Mistä syystä?"
"Hm — minä luulen — he ovat hiukan häpeissään — sillä kuritin heitä hiukan."
Toiset palvelijat nauroivat.
"No, eipä se taida olla heille vahingoksi", arveli Vitiges. "Menkää nyt illalliselle. Huomenna käyn tarkastelemassa töitänne."
Palvelijat menivät.
"Kuinka Calpurniuksen laita on", kysyi Vitiges kaataen viiniä.
Rautgundis punastui ja näytti olevan hiukan ymmällä.
"Vuoriniityllä kasvaneet heinät, jotka renkimme niittivät, hän vedätti yöllä omaan latoonsa eikä tahdo antaa niitä takaisin", sanoi Rautgundis.
"Kyllä kai hän ne takaisin antaa", sanoi Vitiges levollisesti juoden viiniään.
"Niin minäkin luulen", sanoi Atalvin vilkkaasti. "Ja jollei hän anna niitä hyvällä — niin sen parempi minusta! Silloin julistamme häntä vastaan ilmisodan ja minä menen sinne Vakiksen ja muiden suurten renkien kanssa aseilla ja kilvillä varustettuina. Hän katselee minua aina niin myrkyllisesti, tuo musta liukastelija."