Kokouksen osanottajat eivät näyttäneet olevan täällä ensi kertaa.
Paikan kammottavuus ei näyttänyt vaikuttavan heihin vähääkään.
Välinpitämättöminä he nojailivat tuon salaperäisen puolipyöreän huoneen seiniin, jota pronssinen kattolamppu niukasti valaisi. Huone oli maanalaisen käytävän päätekohta. Välinpitämättöminä he kuuntelivat vesipisaroiden tipahtelemista katosta maahan, ja jos heidän jalkansa koskivat siellä täällä valkoisiin, puoleksi maatuneihin ihmisluihin, he potkaisivat ne tieltään välinpitämättömän näköisinä.
Paitsi Silveriusta oli läsnä muutamia muita oikeauskoisia pappeja ja joukko ylhäisiä roomalaisia Läntisen keisarikunnan aatelissuvuista, joilla jo vuosisatoja oli ollut melkein perinnöllisinä valtion ja kaupungin korkeimmat virat.
Ääneti ja tarkkaavaisina he katselivat päädiakonin liikkeitä. Tarkastettuaan kokoontuneita ja silmäiltyään sivukäytäviin, joiden puolipimeässä näkyi vartio pappispukuisia nuoria miehiä, tämä varustautui nähtävästi virallisesti alkamaan kokousta.
Vielä kerran hän meni kookasvartaloisen miehen luo, joka liikkumattomana nojasi vastapäisellä seinällä olevaan patsaaseen ja jonka kanssa hän oli useita kertoja vaihtanut silmäyksiä. Kun tämä oli hänen kysyvään silmäykseensä nyökännyt myöntävästi päätään, hän kääntyi muiden puoleen ja sanoi:
"Rakkaat veljet kolmiyhteisen Jumalan nimeen! Taas olemme kokoontuneet tänne pyhään työhön.
"Edomin miekka on paljastettu päittemme varalta ja kuningas Faarao janoaa Israelin lasten verta. Mutta me emme pelkää niitä, jotka ruumiin tappavat eivätkä voi sielua tappaa. Enemmän pelkäämme sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa.
"Me toivomme yön pimeydessä apua siltä, joka johdatti kansansa korven läpi päivällä pilvenpatsaassa ja yöllä tulenpatsaassa.
"Sen ohessa me tahdomme vahvasti uskoa ja aina mielessämme pitää, että mitä kärsimme, kärsimme Jumalan vuoksi ja mitä teemme, teemme hänen nimensä kunniaksi. Kiittäkää häntä, sillä hän on siunannut ahkeruutemme. Alkumme oli yhtä pieni kuin evankeliumin. Mutta nopeasti kasvoimme kuin puu raikkaan puron äyräällä.
"Peläten ja vapisten kokoonnuimme alussa täällä. Vaara oli suuri, toivo vähäinen. Parhaiden miestemme jalo veri oli vuotanut — tähän uskallamme rohkeasti väittää, että jos me lujana pysymme uskossamme, kuningas Faaraon valtaistuin seisoo kaislaisilla jalustoilla ja kerettiläisten päivät tässä maassa ovat luetut."