"Vielä enemmän, olen ostanut hänet vapaaksi."
"Niin kyllä, mutta minun rahoillani", murisi Massurius.
"Sinä tiedät, että annoin hänelle heti sinulta vedossa voittamani rahat."
"Mitä se veto koski? Kertokaa! Kenties saan siitä aiheen epigrammiin."
"Antakaamme maurilaisen itsensä kertoa — puhu, Syphax, minä annan luvan."
YHDEKSÄS LUKU.
Arvelematta nuori orja asettui pöytien muodostaman hevosenkengän sisäpuolelle selkä oveen päin käännettynä. Säihkyvin silmin hän katseli juhlavieraita ja lopuksi hänen katseensa pysähtyi hänen isäntäänsä. Kaikki katselivat ihaillen solakoiden jäsenien voimaa ja kauneutta. Tumman pronssin väristä ruumista peitti vain lanteiden ympärillä heleänpunainen vyöhyt.
"Helppoa on kertoa sen, joka on kovia kokenut. Olen kotoisin auringon lempimaasta, missä sadat palmut varjostavat iäti vihertäviä kosteikkoja, jotka paitsi meitä, vain jalopeura ja pilkukas pantteri tunsi.
"Mutta eräänä onnettomuudenyönä viholliset löysivät vanhan piilopaikkamme.
"Ne olivat vandaalilaisia ratsumiehiä eikä pelastusta tullut mistään.