"Mustana ja punaisena nousi teltoistamme savu seetrien latvojen yli, huutaen pakenivat naiset ja lapset. Silloin suhahtava keihäs osui minuun.
"Tulin tajuihini kreikkalaisella orjalaivalla, joka oli meidät ostanut, minut sekä useat muut heimoni miehistä ja vaimoista. En saanut muuta pelastetuksi kuin jumalani, valkoisen käärmekuninkaan, jota pidin vyöhöni kätkettynä. He veivät meidät Roomaan ja minut osti eräs, jonka nimi olkoon kirottu."
"Se oli ystävämme Calpurnius", selitti Cethegus toisille.
"Älköön ainoakaan tähti valaisko hänen öistä vaellustaan, hän menehtyköön janoon kuumalla hiekalla", huusi maurilainen vihasta hampaitaan kiristäen.
"Hän pieksi usein minua aivan syyttä ja antoi minun nähdä nälkää. En sanonut mitään, rukoilin vain jumalaltani hänelle kostoa.
"Häntä suututti, että niin levollisena kärsin hänen raivonsa.
"Hän ei tietänyt, että Syphax kantoi vyössään jumalaansa käärmeen muodossa.
"Hän tuli eräänä aamuna vuoteeni luo ja näki käärmeen kaulassani.
"Hän pelästyi. Sanoin, ettei sen purema ollut kuolettava, mutta kenties sen kosto.
"Silloin hän vihastui, löi minua ja huusi: 'Tapa heti tuo mato!'