"Oliko se ihannepää?" kysyi Cethegus näköjään välinpitämättömänä ja katseli ihaillen edessään seisovaa kuparista sekoitusastiaa.
"Ei, mallina oli eräs barbaari — joku goottilainen kreivi — Vatigis tai Vitigas — kukapa noita napaseutulaisten nimiä muistaisi", sanoi Kallistratos päättäen kertomuksensa ja alkaen kuoria persikkaa.
Miettiväisenä Cethegus ryyppi viiniään merenpihkapikaristaan.
KAHDESTOISTA LUKU.
"Niin, barbaarinaisiin voi kyllä mieltyä", huusi Marcus Licinius, "mutta manala nielköön heidän veljensä." Ja hän riuhtaisi kuihtuneen ruususeppeleen päästään — kukat eivät kestäneet huoneen ummehtunutta ilmaa — ottaen sijaan vereksen.
"He eivät ainoastaan ole riistäneet vapauttamme — he lyövät meidät laudalta silloinkin, kun on kysymys Hesperian tytärten rakkaudesta.
"Aivan äsken kaunis Lavinia sulki ovensa veljeltäni, mutta laski sisään ketunkarvaisen Aligerin."
"Barbaarien maku", tuumi halveksittu olkapäitään kohauttaen ja otti kulauksen isis-viiniä kuin lohduttaakseen itseään. "Sinähän tunnet hänet myöskin, Furius — eikö olekin huono maku?"
"En tunne kilpailijaasi", sanoi korsikalainen. "Mutta goottien joukossa on sellaisia poikia, jotka voivat käydä naisille vaarallisiksi.
"Nyt johtuu mieleeni eräs seikkailu, jonka todistajana äskettäin olin, vaikka en vielä ole saanut siihen lopullista selvitystä."