"Kenet, mitä me valitsemme?" kysyi Scaevola ihmeissään.
Mutta Cetheguksen ei tarvinnut vastata.
Lucinius huusi hänen sijastaan: "Diktaattorin! Pian, pian senaattiin!"
"Senaattiin!" toisti Cethegus majesteetillisesti. "Syphax, vaippani."
"Tässä, herra, ja miekkasikin", kuiskasi maurilainen. "Minä kuljetan sen aina mukana mahdollisuuksien varalta."
Ja isäntä ja vieraat seurasivat puoleksi hoiperrellen prefektiä, joka yksin täydellisesti selvänä lähti heidän edellään talosta kadulle.
KOLMASTOISTA LUKU.
Eräässä Bysantin keisaripalatsin kapeassa kammiossa seisoi muutamia päiviä florialia-juhlien jälkeen pieni, vaatimattoman näköinen mies vaipuneena surumielisiin ajatuksiin.
Hänen ympärillään oli hiljaista ja yksinäistä.
Vaikka ulkona oli vielä kirkas päivä, peittivät raskaat, kullalla kirjaellut uutimet tarkoin pyöreäkaarista akkunaa, joka oli laajan palatsirakennuksen pihalle päin. Kamarin mosaiikkilattiaa verhosi samanlaisesta kallisarvoisesta kankaasta tehty matto, joka kokonaan esti hitaasti edestakaisin kävelevän miehen askeleet kuulumasta.