"Mene tiehesi", huusi keisarinna. "Ota goottiruhtinattarelle menevä kirje lattialta ja mieti tarkoin: Patriisi, jos hän kuolee, kidutus ja kuolema, jos hän elää. Tiehesi!"
Ja Galatea työnsi puolipyörryksissä olevan miehen salaovesta ulos, käänsi pronssisen Justinianuksen paikoilleen ja meni avaamaan pääovea.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
Sieltä tuli komea nainen, suurempi ja vankempirakenteinen kuin pieni, hento keisarinna, ei niin hurmaavan kaunis kuin tämä, mutta nuorempi ja kukoistavampi. Hänen ihonvärinsä oli terve ja hänen käytöksensä teeskentelemätön.
"Terve tuloa, Antonina, rakkahin sisar! Tule luokseni!" huudahti keisarinna käyden syvästi kumartavaa tulijaa vastaan.
Belisariuksen puoliso totteli ääneti.
"Kylläpä silmänalukset ovat kuopalla", ajatteli hän ojentautuessaan ylös.
"Kylläpä tuolla sotamiehen vaimolla on jykevät jalat", sanoi siro keisarinna itsekseen silmäillessään ystävätärtään.
"Sinä olet kukoistava kuin Hebe", sanoi hän ääneen Antoninalle. "Kuinka lisääkään valkea silkki raikkaiden poskiesi kauneutta.
"Onko sinulla mitään uutta kerrottavana — hänestä?" kysyi hän ottaen välinpitämättömän näköisenä käteensä pesupöydältä hirmuisen esineen, teräväkärkisen, norsunluiseen sauvaan kiinnitetyn lansetin. Tällä vihastunut hallitsijatar pisti usein tuumankin syvyisiä haavoja orjattarensa hartioihin ja käsivarsiin tämän taitamattomuuden, vieläpä tälle sattuneen tapaturmankin vuoksi.