Ennenkuin Jochem ehti vastata, kuului kapealta rautaportilta kolme hiljaista koputusta.
Mirjam heräsi unelmistaan, pyyhkäisi kädellään silmiään ja riensi ahtaita kiertoportaita alaspäin.
Jochem meni akkunan luo ja hänen kasvoilleen ilmestyi kiukun ryppyjä.
"Haa, kristitty, Jumalan kiroama", sähisi hän ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Siellä on taas tuo vaaleaverinen, hillittömän ylpeä gootti.
"Isä Iisak! Onko hän se kruunuhirvi, joka sopii sinun naarashirvellesi?"
"Poikani, älä puhu pilkallisesti Iisakille!
"Tiedäthän itsekin, että hänen sydämessään on roomalaistytön kuva.
Hänen sielunsa ei ajattelekaan Juudan helmeä."
"Mutta kenties Juudan helmi ajattelee häntä."
"Kiitollisena ja iloisena, kuten karitsa ajattelee väkevää paimentansa, joka on pelastanut hänet suden kidasta.