"Olen aivan samaa mieltä kuin sinä.
"Minäkin vihaan tätä valheellisuutta ja naamioimista enkä enää kestä sitä kauemmin.
"Olen tullutkin lopettaakseni sen.
"Huomenna, huomenna heitän valepukuni ja kerron isällesi asian suoraan."
"Tämä päätös on paras, sillä —"
"Sillä se pelastaa henkesi, nuorukainen!" keskeytti äkkiä syvä ääni ja luolan pimeästä takaosasta tuli esille mies pistäen kirkkaan miekan takaisin tuppeen.
"Isäni!" huudahti Valeria hämmästyneenä, mutta rohkealla mielellä.
Totila pani käsivartensa hänen vyötäisilleen puolustaakseen aarrettaan.
"Pois, Valeria, irti barbaarista", sanoi Valerius viitaten käskevästi kädellään.
"Ei, Valerius", sanoi Totila painaen rakastettuaan kovemmin rintaansa vasten. "Hänen paikkansa on tästä lähtien tällä rinnalla."