"En tiedä; onneton ristiriita, joka on imeytynyt läpi koko olemukseni, vaikuttaa taas turmiollisesti. Mielellään minunkin sydämeni, kuten sinun, nauttisi tästä onnesta. Mutta sisäinen ääni varoittaa: se ei kestä kauan — sinä et tule onnelliseksi."
"Etkö siis ole onnellinen levätessäsi rinnoillani?"
"Olen ja en! Salaperäisyys jaloa isääni kohtaan painaa minua kuin jokin rikos tai vääryys.
"Katso, Totila. Nuorekkaan kaunis voimasi ja tulinen rakkautesi eivät eniten vedä minua puoleesi.
"Eniten kiinnittää minua sielusi, avomielinen, päivänpaisteinen, jalo sielusi, josta sydämeni on ylpeä.
"Sinä vaellat tämän synkän maailman läpi kirkkaana ja valoisana kuin valon jumala. Voitonvarman voimasi jalo rohkeus, olentosi lennokkuus ja iloinen suoruus ovat ylpeyteni. Ja suurin onneni on, että kaikki pikkumaisuus, välinpitämättömyys ja halpamaisuus katoavat sinun läheisyydestäsi.
"Rakastan sinua kuin kuolevainen auringonjumalaa, joka on lähestynyt häntä valonsa täydessä loistossa.
"Ja senvuoksi en voi sinussa suvaita mitään salaperäistä tai teeskenneltyä.
"En voi nauttia tämän hetken onneakaan — se on vääryydellä hankittu eikä siis voi kauan kestää."
"Ei, Valeria, eikä niin saa ollakaan.