"Minua! Pitäisikö minun istua Cetheguksen vieressä, joka on riistänyt kunniani, ja Teodahadin vieressä, joka on riistänyt isänperintöni."
"Riistänyt isänperintösi?"
"Ainakin se on hänen hallussaan. Sillä paikalla, jossa kätkyeni seisoi, piirtävät nyt hänen auransa vakoja."
Ääneti hän katsoi eteensä.
"Harppusi on ääneti. Sinua kiitetään kansamme parhaaksi harpunsoittajaksi ja laulajaksi."
"Kuten Gelimer, vandaalien viimeinen kuningas oli kansansa paras harpunsoittaja. — — — Mutta minua eivät he vie voittokulkueessaan Bysanttiin."
"Sinä laulat enää hyvin harvoin."
"Tuskin koskaan. Mutta minusta tuntuu, että tulee aika, jolloin taas laulan."
"Ilonko aika?"
"Suurimman, viimeisen surun aika."