Pronssinen lamppu loi vedossa lepattavaa valoaan ruman miehen keltaiselle, kuivaneelle iholle ja hänen siristeleviin silmiinsä.
"Vielä eräs seikka. Jos nämä hyödylliset muutokset saadaan aikaan, — on hyvä, vieläpä tarpeellista muutosten aikaansaamiseksi, että muutamia ylpeimmistä barbaareistani tehdään vaarattomiksi."
"Olen sitä jo miettinyt", sanoi Petros.
"Ensiksi vanha, puoleksi pakanallinen asemestari, raju Hildebad, kylmä
Vitiges —"
"Sinä tunnet hyvin väkesi", irvisteli Teodahad, "sinä olet katsellut tarkoin ympärillesi.
"Mutta", kuiskasi hän Petroksen korvaan, "on eräs, jota et ole maininnut, ja joka on ensimmäiseksi saatava tieltä."
"Kuka?"
"Kreivi Teja, Tagilan poika."
"Onko tuo surumielinen uneksija niin vaarallinen?"
"Vaarallisin kaikista.