"Mastokorissa on jo merkki" — vastattiin. — "Kauppalaiva — Furius
Ahalla — oli täällä ankkurissa."
"Minne matka?"
"Itään — Intiaan."
KYMMENES LUKU.
Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun Totila oli lähettänyt goottilaisen vartiojoukon, oli Valerius viimeinkin saanut asiansa valmiiksi ja päättänyt lähteä paluumatkalle seuraavana aamuna.
Hän istui Valerian ja Juliuksen kanssa illallispöydässä ja keskusteli rauhan säilyttämisen toiveista, joita nuori sankari taisteluinnoissaan oli pitänyt turhina. Roomalaisesta oli vaikeata ajatellakaan, että "kreikkalaiset" tulisivat asestettuina hänen kalliiseen synnyinmaahansa.
"Minäkin toivon rauhaa", sanoi Valeria miettiväisenä, "vaikkakin —"
"Mitä tarkoitat?" kysyi Valerius.
"Olen varma", jatkoi tytär, "että vasta sodassa oppisit rakastamaan
Totilaa. Hän taistelisi minun ja Italian puolesta."
"Niin", sanoi Julius, "hänessä uinuu sankari ja vielä suurempaakin."