"Niin kai, mutta kun saa jouhinuoran kaulaansa ja lyijykuulan päähänsä, niin putoaa siinä parempikin ratsastaja kuin Gelaris, Genzon poika.
"Kaksi noitaa — metsänhaltijan tai menninkäisten näköisiä he olivat — hyökkäsi pensastosta ojan toiselta puolen kimppuuni. He sitoivat minut hevoseni selkään, ottivat sen pienien, takkuisten kaakkiensa väliin — ja hei vain —"
"Ne olivat Belisariuksen hunneja", huudahti Valerius.
"He kiidättivät minua Regiumia kohti. — Kun olin taas tullut täydellisesti tajuihini, huomasin olevani Regiumissa keskellä vihollisia. Siellä sain tietää kaikki.
"Hallitsijatar on murhattu, sota julistettu, viholliset ovat valloittaneet Sisilian, koko saari on joutunut keisarin käsiin —"
"Entä luja Panormus?"
"Valloitettiin laivaston avulla, joka tuli satamaan. Mastokorit olivat korkeammalla kuin kaupungin muurit. Niistä he ampuivat ja ryntäsivät kaupunkiin."
"Entä Syrakuusa?" kysyi Valerius.
"Joutui sisilialaisten petollisuuden vuoksi bysanttilaisten käsiin — goottilainen vartioväki on murhattu. Syrakuusaan ratsasti Belisarius kukkasateessa kuten ainakin eroava vuoden konsuli — sillä hänen konsulivirkansa päättyi sinä päivänä — kultarahoja ympärilleen siroitellen ja koko kansan kättentaputusten kaikuessa."
"Missä on merikreivi? Missä on Totila?"