"Gootit! Tämä mies olkoon kuninkaamme.
"Mainitkaa hänen nimensä!"
"Kreivi Vitiges, niin Vitiges! Terve, kuningas Vitiges!"
Sillä aikaa, kun tämä voimakas riemuhuuto kaikui kautta kentän, oli vapisuttava pelko vallannut ujon miehen, joka jännitettynä ja tarkkaavaisena oli kuunnellut vanhuksen puhetta ja vasta aivan lopussa aavisti, että hän itse oli tuo ylistetty.
Mutta kun hän nyt kuuli tämän tuhatäänisen riemuhuudon nimeään julistavan, tuli hänen rintaansa ennen kaikkea tunne:
"Ei, se ei voi, se ei saa tapahtua."
Hän riuhtautui irti Tejasta ja Hildebadista, jotka riemuissaan puristivat hänen käsiään, syöksyi muutamia askelia eteenpäin, pudisti päätään ja heilautti käsiään estääkseen huutoja.
"Älkää", huusi hän, "älkää, ystäväni! Älkää minua valitko! Minä olen yksinkertainen sotilas, ei minusta ole kuninkaaksi.
"Olen kenties hyvä työntekijä, mutta työnjohtaja en ole.
"Valitkaa joku toinen, arvokkaampi!"