Ikäänkuin rukoillen hän ojensi kätensä kansan puoleen.
Mutta jylisevä huuto: "Terve, kuningas Vitiges!" oli vastauksena.
Ja nyt Hildebrand-vanhus tuli esille, tarttui hänen käteensä ja sanoi:
"Ole vaiti, Vitiges! Kuka ensimmäisenä vannoi tunnustavansa kuninkaakseen sen, joka saisi yhdenkään äänen enemmistön!
"Sinä olet nyt saanut kaikki äänet ja tahdot sittenkin tehdä vastaväitteitä."
Mutta Vitiges pudisti päätään ja painoi kättään otsaansa vasten.
Silloin vanhus meni aivan hänen viereensä ja kuiskasi hänen korvaansa:
"Mitä? Täytyykö minun muistuttaa sinua tärkeimmistä velvollisuuksistasi?
"Täytyykö minun muistuttaa tuota yöllistä valaa ja liittoa, jolloin lupasit: 'Kaikki kansani hyväksi.'
"Minä tiedän, — tunnen puhtaan sielusi — että kruunu on sinulle enemmän taakaksi kuin koristukseksi. Minä aavistan, että tämä kruunu tuottaa sinulle suuria, katkeria suruja. Kenties enemmän kuin riemuja. Senvuoksi juuri vaadin sinua ottamaan sen."