Vitiges ei puhunut mitään, vaan painoi toisenkin kätensä silmilleen.
Riemastuneen kansan mielestä tämä välinäytös oli kestänyt liian kauan.
Miehet jo varustivat leveää kilpeä, jolle hänet aiottiin nostaa, ja riensivät kukkulalle päin päästäkseen puristamaan hänen kättään. Melkein kärsimättöminä jo kaikuivat huudot: "Terve, kuningas Vitiges!"
"Minä vaadin tätä sinulta verenvalasi nimessä! Aiotko pitää, vai rikkoa sen?" kysyi Hildebrand hiljaa.
"Pitää", vastasi Vitiges ja ojentautui päättäväisenä pystyyn.
Hän astui nyt väärästä häveliäisyydestä vapautuneena ja ilman turhamaisuutta askeleen eteenpäin ja lausui:
"Sinä olet valinnut, kansani! Hyvä! Ottakaa minut sitten!
"Minä tahdon olla kuninkaanne!"
Silloin kaikki miekat välähtivät ilmassa ja entistä äänekkäämpänä kaikui huuto: "Terve, kuningas Vitiges!"
Nyt astui Hildebrand-vanhus kokonaan pois käräjätuolistaan ja sanoi: