Silloin tuli esille roomalaispukuinen mies, näköjään hyvinvoipa porvari, ja kyseli innokkaasti kreivi Tejaa, Tagilan poikaa.
"Minä olen Teja. Mitä sinulla on asiaa, roomalainen?" kysyi tämä.
"Tahdon vain jättää sinulle tämän maljakon. Kuten näet, on sinetti aivan eheä."
"Mitä se minulle kuuluu? En minä tuollaisia osta."
"Maljakko on omanne, herra.
"Eräs kestiystäväni on antanut toimekseni tuoda se teille.
"Ottakaa se, olkaa hyvä."
Hän pisti maljakon Tejan käteen ja pujahti väkijoukkoon.
Välinpitämättömänä Teja avasi sinetin ja otti maljakosta asiapaperit ruveten niitä silmäilemään.
Mutta äkkiä polttava puna syöksähti hänen kalpeille kasvoilleen, silmät säihkyivät tulta ja hän pureksi suonenvedontapaisesti huuliaan.