Komea emäntä kääntyi silloin arvokkaana ovelle päin ja pani kätensä silmilleen suojellakseen niitä häikäisevältä ilta-auringon loisteelta, joka virtasi sisään avonaisesta ovesta.
"Miksi tuot vieraan tänne?
"Tiedäthän sinä, ettei isä ole kotona.
"Vie hänet vierassaliin.
"Hänen paikkansa ei ole minun luonani."
"Eiköhän sittenkin, Rautgundis! Täällä, luonasi on paikkani", sanoi vanhus tullen esille.
"Isä!" — huudahti emäntä ja juoksi muukalaisen syliin.
Ihmeissään ja hiukan tyytymättömänä Atalvin katseli ryhmää.
"Sinä olet siis isoisä, joka asuu kaukana pohjoisvuorilla.
"Jumalan rauha, isoisä!