"Sillä onko elämää ilman suruja, ilman kaipausta, ilman hiljaisia, koskaan toteutumattomia toiveita?
"Ei minun luullakseni."
Hän lopetti seppeleen sitomisen ja nojasi päänsä käteensä.
Kyyhkyset lensivät pois, kun heidän emäntänsä ei heistä enää välittänyt.
"Herra on valmistanut omillensa", sanoi Arria juhlallisesti, "ihanat asuinsijat. He eivät enää isoo eivätkä janoo.
"Heidän päällensä ei aurinko paista eikä heitä kuumuus vaivaa.
"Sillä Herra Jumala johtaa heidät elävien vesilähteiden luo ja pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään."
"Kaikki kyyneleet heidän silmistään", toisti Mirjam.
"Puhu vielä. Tuntuu niin hyvältä."
"Siellä he elävät ilman toivomuksia enkelien tapaisina. He saavat nähdä Jumalan ja hänen rauhansa varjoaa heitä palmun tavoin. He unohtavat vihan ja rakkauden ja tuskan ja kaiken, mikä heidän sydämiään on maan päällä liikuttanut.