"Olen hyvin usein rukoillut puolestasi, Mirjam. Herra armahtaa sinuakin ja vie sinut omiensa joukkoon."
Mirjam pudisti hiljaa päätään.
"Ei, Arria, silloin on ikuinen uni melkein parempi lohdutus.
"Sillä kuinka voi sielu irtautua siitä, mikä on sen elämä?
"Kuinka voit luopua syvimmästä olemuksestasi ja sittenkin pysyä samana?
"Kuinka voisin olla autuas ja unohtaa sittenkin rakkaani.
"Oi, vain se, että rakastamme, tekee elämän jonkin arvoiseksi.
"Jos minun olisi valittava taivaan koko autuus luopumalla sydämeni ainoasta omaisuudesta tai sydämeni rakkaus iäisine tuskineen — niin en kadehtisi autuaita heidän taivaastaan. Minä valitsisin rakkauteni ja tuskani."
"Lapseni! Älä puhu noin! Älä herjaa!
"Sano, onko olemassa äidinrakkautta suurempaa? Ei maan päällä!