"Minusta tuntuu, että näen hänet tänään tai huomenna.
"Sillä näin hänet viime yönä unissani. Hän nousi tuolta luolasta valkoisiin vaatteisiin puettuna ja levitti käsivartensa. Huusin hänen nimeään, ja me yhdyimme ikuisesti.
"Ja niin käykin, sillä Herra kuulee raskautetun rukouksen eikä salli sen, joka häneen luottaa, häpeään tulla."
Vanhus nousi, puristi Mirjamin kättä ja poistui huoneeseensa.
Kuu oli vähitellen noussut taivaan laelle ja valaisi tarumaisesti pientä puutarhaa, johon torni loi synkän varjonsa. Ruusujen tuoksu oli voimakas.
Mirjam nousi seisoalleen ja katseli ristiä.
"Kuinka mahtava usko! Kuinka elävä lohdutus! Kuinka lempeä oppi!
"Onko se totta?
"Onko mies, joka tuolla ristillä taivuttaa päänsä kuolemantuskissa, onko hän Messias?
"Onko hän mennyt taivaaseen ja hoitaako hän omiaan, kuten paimen, joka kaitsee lampaitaan? — Mutta minä en kuulu hänen laumaansa.