Mirjam juoksi nopeasti portaita ylös ja katseli kuutamossa hopealta loistavaa valkoista vaippaa kauan, kauan — — kunnes se häipyi kaukaisten varjojen joukkoon.
NELJÄS LUKU.
Kahdesti päivässä Uliaris ja Totila tapasivat toisensa, kertoivat menestyksensä ja tappionsa sekä punnitsivat kaupungin pelastamisen toiveita.
Piirityksen kymmenentenä päivänä Uliaris saapui jo ennen päivännousua Totilan "amiraalilaivan", erään lahonneen kalastajalaivan etukannelle, jossa Napolin merikreivi nukkui repaleisen purjeen peitossa.
"Mikä hätänä?" huudahti Totila hypäten unisena pystyyn. "Vihollinenko?
Missä?"
"Ei, poikani. Tällä kertaa herättää sinut Uliaris eikä Belisarius.
Mutta sekään aika ei liene kaukana, kautta salaman."
"Uliaris, sinusta vuotaa verta. Sinulla on haava päässäsi."
"Mitä vielä, nuoli vain hipaisi.
"Onneksi se ei ollut myrkytetty.
"Sain sen yöllä.