Oikealla hetkellä odotetut neljä sotalaivaa saapuivat Sisilian luota
Napolin edustalle.
Belisarius määräsi, että niiden oli heti laskettava Napolin satamaan ja tehtävä loppu merirosvouksista.
Jo saman päivän iltana nuo neljä komeaa kolmisoutua lähtivät liikkeelle ja laskivat ankkurin sataman suulle.
Belisarius itsekin riensi seurueineen rannalle ja katseli iloisena laivojen purjeita, joita ilta-aurinko kultasi.
"Nouseva aurinko näkee niiden laskevan satamaan tuosta yltiöpäästä huolimatta", sanoi hän mukanaan olevalle Antonialle ja käänsi kimonsa leiriin päin.
Seuraavana aamuna ei sotapäällikkö vielä ollut noussut vuoteeltaan, — hänen oikeusneuvoksensa Prokopius seisoi hänen edessään ja luki Justinianukselle lähetettävän kertomuksen suunnitelmaa — kun henkivartioston päällikkö, persialainen Chanaranges syöksyi telttaan ja huusi:
"Laivat, päällikkö, laivat on vallattu."
Raivoissaan Belisarius hypähti vuoteeltaan ja huusi:
"Sen sanoman tuoja kuolkoon!"
"Parempi olisi", arveli Prokopius, "jos laivojen valloittaja kuolisi."