"Kuka se oli?"
"Ah, herra, se nuori, loistavasilmäinen ja kiiltävätukkainen gootti."
"Totila", sanoi Belisarius, "taas Totila."
"Miehistö oleili osaksi rannalla etuvartioitteni luona, osaksi nukkui laivoissa kannen alla. Äkkiä puoliyön tienoissa syntyi ympärillä vilkas elämä ikäänkuin meren pohjasta olisi sukeltanut esiin sata laivaa."
"Sata laivaa! Kymmenen pähkinänkuorta hänellä on."
"Silmänräpäyksessä, jo paljon ennen kuin me ehdimme tulla rannalta apuun, olivat laivat vallatut ja miehet vangitut. Yksi kolmisouduista, jonka ankkuriketjua ei saatu tarpeeksi nopeasti katkaistuksi, sytytettiin tuleen; muut kolme vietiin Napoliin."
"Ne pääsivät satamaan aikaisemmin kuin luulitkaan, Belisarius", sanoi
Prokopius.
Mutta Belisarius oli jo päässyt täydellisesti itsensä herraksi.
"Nyt on tuolla rohkealla pojalla sotalaivoja. Tämän jälkeen hän käy sietämättömäksi.
"Nyt tästä täytyy tulla loppu."