Ylpeänä kuningas pani vasemman kätensä tyttärenpoikansa pään päälle ja huusi lähettiläille:
"Menkää nyt ja kertokaa kotonanne, mitä olette täällä nähneet."
Hän kääntyi ja ovet suljettiin hämmästyneiden avarien mentyä.
"Antakaa minulle pikarillinen viiniä. — Kenties viimeinen? Ei, sekoittamatonta! Germaanien tavan mukaan!" — Hän viittasi kreikkalaisen lääkärin pois luotaan. "Kiitos, vanha Hildebrand, tästä juomasta. — Minä juon goottien onneksi."
Hän tyhjensi pikarin hitaasti ja asetti sen vielä vakavasti marmoripöydälle.
Mutta nyt kohtasi hänet yht'äkkiä, salaman tavoin se, mitä lääkärit olivat kauan odottaneet. Hän horjui, kouraisi rintaansa ja kaatui taaksepäin Hildebrandin syliin. Tämä laskeutui hitaasti polvilleen ja antoi ruumiin solua marmorilattialle, pitäen kruununkypärällä koristettua päätä sylissään.
Kaikki pidättivät kuunnellen henkeään, mutta kuningas ei liikahtanutkaan. Kovasti parkaisten Atalarik heittäytyi ruumiin päälle.