Mutta Torismut, joka oli alkanut aavistaa petosta, löi miekallaan ristikkojen lomasta poikki köyden, jolla laskuristikko nostettiin ja laskettiin. Rämähtäen se putosi Totilan edessä maahan.
Sateena lensi keihäitä ja nuolia ristikkojen läpi portin sisäpuolelta.
"Ristikko ylös! Heidän kimppuunsa!" huusi Johannes miehilleen.
Totila ei liikahtanutkaan paikaltaan.
"Mirjam! Mirjam!" huusi hän syvän surun valtaamana.
Silloin Mirjam avasi vielä kerran silmänsä ja loi häneen raukeavan, rakkauden ja tuskan kirkastaman katseen. Tämä katse ilmaisi kaikki. Se tunkeutui Totilan sydämeen.
"Sinun vuoksesi", huokasi tyttö ja kaatui kuolleena maahan.
Silloin Totila unohti Napolin ja kuolemanvaaran.
"Mirjam", huudahti hän vielä kerran ojentaen molemmat kätensä tyttöä kohti.
Samassa nuoli sattui hänen hevosensa lapaan. Jalo eläin hypähti taaksepäin ja nousi pystyyn.