SEITSEMÄS LUKU.
Muutamia päiviä tämän jälkeen, sen päivän iltana, jolloin gootit
saapuivat Roomaan, tapaamme nuoret "ritarit" Lucius ja Marcus
Liciniuksen, runoilija Pison, lihavan Balbuksen ja nuoren lainoppineen
Julianuksen prefekti Cetheguksen luona tuttavallisesti keskustelemassa.
"Tässä on siis luettelo tulevan paavi Silveriuksen hartaimmista puoluelaisista, minun vähäisimmistä vastustajistani.
"Onko se täydellinen?"
"On.
"Suuren uhrauksen olen saanut tehdä tähtesi, päällikkö", sanoi Lucius
Licinius.
"Jos olisin, kuten sydämeni kehoitti, heti hakenut Belisariuksen käsiini, olisin jo ollut mukana piirittämässä ja valloittamassa Napolia sen sijasta, että nyt saan täällä urkkia pappien vehkeitä ja opettaa plebeijejä marssimaan ja muodostamaan manipeleita."
"Jota he eivät kuitenkaan koskaan opi", tuumi Marcus.
"Olkaa kärsivälliset", sanoi Cethegus levollisesti kohottamatta silmiään papyruskääröstä, jota hän piti kädessään.
"Te saatte pian ja aivan tarpeeksenne taistella goottilaisten karhujen kanssa.