Tämän miehen ylpeässä avomielisyydessä oli jotakin, jota Cethegus kadehti.
Hän olisi mielellään halveksinut sitä.
"Me lähdemme Roomasta ja roomalaiset laskevat pian Belisariuksen kaupunkiin.
"Niin käy varmasti.
"En voi sitä estää.
"Minua on neuvottu viemään ylhäisimmät aatelismiehet mukanani panttivankeina."
Cethegus pelästyi ja sai sen vain vaivoin salatuksi.
"Sinut kaikkein ensiksi, princeps senatus."
"Minut", sanoi Cethegus hymyillen.
"Minä jätän sinut tänne.