"'Sinäkö, Hildebrand?'
"'Sinä et häntä ilmaise.'
"'Hän oli Matasunta-lapsi. Hän oli eksynyt yön pimeydessä kaupungille ja pelkäsi äitinsä vihaa.'
"'Matasunta', sanoi toinen, 'tulee päivä päivältä kauniimmaksi.'
"Ja saattajani sanoi" — hän vaikeni ja poskille lensi heleä puna.
"No", kysyi Aspa katsellen häntä ihmeissään, "mitä hän sanoi?"
Mutta Matasunta painoi Aspan pään rintaansa vasten.
"Hän sanoi", kuiskasi hän, "hän sanoi: — 'hänestä tulee maailman kaunein nainen.'"
"Silloin hän sanoi aivan oikein", tuumi pieni orjatar. "Miksi siitä punastut? Onhan se totta! Jatka! Mitä sinä teit?"
"Hiivin vuoteelleni ja vuodatin samalla kertaa surun, ilon ja rakkauden kyyneliä.