"Belisarius ei imartele häntä, vaikka hän rakastaakin. Antonina ei voinut sietää sitä, että keisarinnan ihailijat lähettivät tälle runoja, kukkia ja lahjoja, kun hän ei saanut mitään.
"Turhamaisuus oli hänen loukkauskivensä. Mutta hän ei ole sittenkään tyytyväinen tähän lemmenleikkiinsä."
"Aavistaako Belisarius?"
"Ei vähääkään.
"Hän on koko Itä-Rooman keisarikunnassa ainoa ihminen, joka ei tiedä sitä, mikä koskee lähimmin häntä. Tämä tieto kai olisi hänen surmansa.
"Sekin on eräs syy, jonka vuoksi Belisarius ei saa jäädä Italiaan.
"Leirissä, sodan melskeessä ei mielistelyä kaipaavalla naisella ole imartelijoita eikä hänellä ole tilaisuutta kuunnella niitä. Sillä ikäänkuin vapaaehtoisena hyvityksenä noista suloisista rikoksista, joina on runojen ja kukkien vastaanottaminen salaisuudessa, — törkeämpiin rikoksiin ei hän luullakseni kykene — Antonina voittaa kaikki naiset ankarasti täyttämällä velvollisuutensa. Hän on Belisariuksen ystävä ja sotapäällikkö, hän jakaa meren, erämaan ja sodan vaarat hänen kanssaan. Hän työskentelee yöt ja päivät hänen rinnallaan. Hän on usein pelastanut puolisonsa vihollisten ansoista Bysantin hovissa.
"Lyhyesti sanoen, vain leirissä, sodassa hän on hyvä vaimo ja siellä on
Belisariuksenkin oikea paikka."
"Nyt tiedän jo tarpeeksi hyvin, kuinka asiat täällä ovat", sanoi
Cethegus.
"Puhun sinulle siis avomielisesti. Sinä tahdot Belisariuksen pois
Italiasta, kun hän on voittanut gootit. Niin minäkin. Sinä
Belisariuksen, minä Italian tähden. Sinä tiedät, että olen aina ollut
tasavaltalainen."