"Minä tiedän keinon, tuskallisen, mutta ainoan. Sinun on valittava se,
Vitiges, vaikka se musertaakin sydämesi."
Vitiges katsoi häntä kysyvästi. Teja ja Hildebad ihmettelivät muuten kivikovan vanhuksen lempeyttä.
"Menkää te ulos", jatkoi tämä, "minun on puhuttava kahden kesken kuninkaan kanssa."
VIIDESTOISTA LUKU.
Ääneti Teja ja Hildebad lähtivät teltasta ja kävelivät päätöstä odottaessaan leirikatua edestakaisin.
Teltasta kuului silloin tällöin Hildebrandin ääni. Hän kaiketikin koetti taivuttaa kuningasta johonkin. Joskus kuului kuninkaan huudahdus.
"Mitä vanhuksella on mielessä", kysyi Hildebad pysähtyen. "Tiedätkö sinä?"
"Minä aavistan", sanoi Teja huoaten. "Vitiges parka."
"Perhana, mitä sinä tarkoitat?"
"Ole vaiti", sanoi Teja. "Aikanaan kyllä saat sen tietää."