Taas kului pitkä aika.
Kuninkaan ääni kuului kiivaalta ja tuskalliselta. Hän tuntui puolustautuvan Hildebrandia vastaan.
"Miksi tuo halliparta kiusaa uljasta kuningastamme", huusi Hildebad kärsimättömänä.
"Aikooko hän murhata hänet?
"Minä menen kuninkaan avuksi."
Mutta Teja tarttui häneen kiinni.
"Jää tänne", sanoi hän. "Ei kai ole muuta keinoa."
Kun Hildebad koetti irroittautua hänestä, rupesi leirikadun yläpäästä kuulumaan melua.
Kaksi vahtia koetti turhaan pidättää väkevää goottia, joka aikoi tunkeutua kuninkaan teltalle. Mies oli nähtävästi saapunut pitkältä ratsastusmatkalta.
"Päästä minut, hyvä ystävä", huusi hän, "tai lyön sinut kuoliaaksi."