"Liian myöhäistä, herra kuningas", huusi hän, "petturi on saanut palkkansa.
"Ensin on valtakunta, kuningas Vitiges, ja sitten vaimo, lapset ja lapsenlapset."
Hildebrandin teko vaikutti valtavasti sotajoukkoon ja vielä valtavammin kuninkaaseen.
Vitiges tunsi, että vanhus oli uhrauksellaan saanut pontta vaatimuksilleen.
Hän tunsi, että vastustus hänen puoleltaan kävisi paljon vaikeammaksi.
Hildebrand käytti hyväkseen etuaan ja kuninkaan mielialaa.
Hän meni samana iltana Tejan kanssa kuninkaan telttaan.
Ääneti, käsitysten puolisot istuivat vuoteen reunalla. Heidän edessään pöydällä oli musta uurna ja sen vieressä amuletintapainen kultakotelo sinisessä nauhassa. Pieni roomalainen pronssilamppu valaisi himmeästi telttaa.
Kun Hildebrand ojensi kätensä kuninkaalle, katsoi hän tätä silmiin. Vitiges huomasi, että vanhus oli nyt tullut ajamaan vaatimuksensa perille millä hinnalla tahansa.
Kaikki olivat ääneti vavisten alkavan sieluntaistelun odotuksesta.