"Menkää! Se, mitä nyt välillämme tapahtuu, ei siedä todistajia."
Ääneti miehet lähtivät teltasta, ääneti he kulkivat pitkin leirikatua.
Kulmassa vanhus pysähtyi.
"Hyvää yötä, Teja", sanoi hän. "Nyt se on tehty."
"Niin on. Mutta oliko se oikein tehty?
"Jalo, jalo uhri — useita samanlaisia tehdään vielä. Ja minusta tuntuu, että tähtiin on kirjoitettu: turhaan.
"Mutta kunnia on ainakin meidän, jollei voitto olekaan. Hyvästi."
Hän kääri mustan vaippansa ympärilleen ja katosi varjon tavoin yöhön.
KAHDEKSASTOISTA LUKU.
Seuraavana aamuna ennen kukon laulua hunnutettu nainen ratsasti goottien leiristä.
Ruskeavaippainen sotilas käveli hänen vieressään taluttaen hevosta ja katsahtaen tuon tuostakin hunnutettuihin kasvoihin.