Hän nykäisi isäntäänsä hiljaa vaipasta: "Herra, minä tiedän hyvän keinon".
"Mikähän se olisi?"
"Lähtekää mukaan! Hypätkää hevoseni selkään ja ratsastakaa tiehenne
Rautgundis-rouvan kanssa. Minä tulen perästä.
"Jättäkää kruunu ja valtakunta niille, jotka teitä niin kiusaavat, että teillä on kirkkaat kyyneleet silmissä.
"Teille se ei ole tuottanut onnea. He eivät tarkoita teille hyvää. Kuka tahtoo erottaa miehen ja vaimon kuolleen kruunun tähden?
"Matkalle, sanon minä.
"Minä tiedän erään kalliolinnan, josta vain kotka tai vuorikauris teidät löytävät."
"Pitäisikö herrasi karata valtakunnastaan, kuten orjan myllystä?
"Hyvästi, Vitiges! Ota tämä kotelo. Siinä on lapsesi kiharat ja", kuiskasi hän suudellen häntä otsalle, "yksi Rautgundiksen kihara.
"Voi hyvin, elämäni!"