"Minä jätän elämäni tämän metsäylänteen taa. Sinulla on elämä edessäsi."
"Millainen elämä!"
"Kuninkaan elämä kansansa hyväksi valasi mukaan."
"Onneton vala."
"Olit oikeassa vannoessasi sen, siis olet velvollinen pitämään sen.
"Ja sinä muistelet minua Rooman kultasateissa samoin kuin minä sinua majassani vuorten keskellä.
"Sinä muistelet aina näitä kymmentä onnen vuotta ja suloista poikaamme."
"Oi, vaimoni, vaimoni", huusi kiusaantunut mies, kietoi kätensä vaimonsa vyötäisille ja painoi päänsä satulanuppiin.
Rautgundis kumartui hänen puoleensa ja siveli hänen ruskeaa tukkaansa.
Samassa Vakis saapui paikalle. Hän katseli ryhmää vähän aikaa eikä voinut enää pidättää itseään.