Muutaman päivän kuluttua he tulivat samalle paikalle.
Daphnidion, joka kulki edellä, seisahtui yht'äkkiä kovasti kiljaisten ja osoitti ääneti sormellaan lähdettä.
Metsälähde oli muutettu taiteelliseksi suihkukaivoksi.
Pronssisesta Triton-päästä syöksyi suihku ruskeasta marmorista tehtyyn siroon näkinkenkään. Daphnidion, joka nyt varmasti uskoi taikatemppuja tapahtuneen, lähti suoraa päätä pakoon.
Hän juoksi pitäen käsiään silmiensä edessä — metsähenkien näkemistä pidettiin suurta onnettomuutta tuottavana — kotiin päin ja huusi emäntäänsä seuraamaan itseänsä.
Mutta Camillan päähän pisti heti eräs ajatus: kuuntelija, joka oli heitä äskettäin seurannut, on varmaankin jossakin lähellä huvitellakseen heidän hämmästyksellään.
Hän silmäsi terävästi ympärilleen. Erään villin ruusupensaan kahisevista oksista putoili lehtiä maahan.
Hän meni nopeasti pensastoon.
Sieltä tuli todellakin häntä vastaan nuori metsästäjä, jolla oli metsästyslaukku ja heittokeihäs.
"Minut on keksitty", sanoi tulija matalalla, ujolla äänellä.