Taginaen pohjoisportin ulkopuolella kuningas pysähtyi verraten vähälukuisen ratsujoukkonsa eteen ja kertoi nyt päälliköille suunnitelmansa.
"Minä pyydän teiltä, hyvät aseveljet, pahinta, nimittäin pakoa.
"Mutta se on vain näennäinen.
"Totta on teidän urhoollisuutenne ja — vihollisen turmio."
Pieni joukko ratsasti nyt pitkin Via Flaminiaa väijytyspaikan ohi molempien kukkulain välitse. Kuningas huomasi, että korsikalaisen persialaiset ratsumiehet olivat varuillaan molemmilla rinteillä. Oikealla puolella oli päällikkönä Furius itse, vasemmalla persialaisten ruhtinas Isdigerd.
Tultuaan Capraen eteläportin sisäpuolelle Totila teroitti vielä kerran lipunkantajan, kreivi Visandin johdolla jätetyille jousimiehille, että he ryntäisivät ulos eteläportista vasta sitten, kun persialaiset olivat tehneet hyökkäyksen longobardeja vastaan, ja kävisivät näiden kimppuun selkäpuolelta. Etupuolelta Taginaehen kätketyt keihäsmiehet ahdistaisivat niitä.
"Siten joutuvat longobardit ja nopeimmat Narseksen jalkaväestä Capraen ja Taginaen välillä kaikilta neljältä puolelta saarroksiin. Edestä ahdistan minä Torismutin kanssa, molemmilta sivuilta Furius ja Isdigerd ja takaa Visand. He ovat hukassa."
"Eikö hän ole kuin auringonjumala", kysyi Adalgot munkilta.
"Hiljaa! Ei mitään epäjumalanpalvelusta", virkkoi tämä.
Kuningas saapui Capraen pohjoisportille, avautti sen ja ajaa karautti pienine joukkoineen pitkin Capraen ja Helvillumin välistä ruohokenttää.