Täällä Narseksen keskusrintama oli jo valmiina. Eturivissä Alboin seisoi longobardeineen. Näiden takana, hyvän välimatkan päässä, Narses istui kantotuolissaan ympärillään Cethegus, Liberius ja muut päälliköt.
Narseksella oli edellisenä yönä ollut vetotaudinkohtauksia. Hän oli niin heikko, ettei voinut seisoa kantotuolissaan.
Hän oli vielä kerran teroittanut Alboinille, ettei tämä saisi hyökätä ilman erityistä lupaa.
Kuningas antoi ratsumiehilleen merkin. Täyttä karkua ohut rivi syöksyi longobardien ylivoimaa vastaan.
"Eivät kai nuo aio häväistä meitä niin harvalukuisina hyökätessään", huusi Alboin.
Kuninkaan tarkoitus ei ollut tehdä hyökkäystä.
Hän ratsasti paljon edelle äkkiä pysähtyneitä miehiään ja veti kaikkien huomion puoleensa ratsastus- ja asetempuillaan.
Bysanttilaisten mielestä oli tuo hänen tarjoamansa näytelmä niin ihmeellistä, että silminnäkijät kertoivat siitä ihmeissään Prokopiukselle, joka on siitä jälkimaailmalle kertonut.
"Sinä päivänä", kirjoittaa Prokopius, "kuningas Totila tahtoi näyttää vihollisilleen, mikä mies hän oli.
"Hänen aseensa ja ratsunsa kimaltelivat kullasta.