"No, vihdoinkin", virkkoi Totila, "nyt onkin jo tarpeeksi leikitty.
"Urhoollinen Alboin, Audoinin poika", huusi hän, "aiotko todellakin taistella kreikkalaisten puolella meitä vastaan? Tule sitten, kuninkaan poika — kuningas kutsuu sinua."
Silloin Alboin ei jaksanut kauemmin hillitä taisteluintoaan.
"Minun täytyy saada omakseni hänen ratsunsa ja panssarinsa", huusi hän ja ajaa karautti keihäs tanassa kuningasta kohti.
Totila sai hiljaa koskettamalla tanssivan hevosensa kylkiä tämän äkkiä seisahtumaan.
Hän näytti odottavan iskua.
Alboin oli jo aivan hänen edessään.
Silloin — kuningas kosketti taas ratsunsa kylkiä — tämä teki kauniin hypyn sivulle päin — ja longobardi suhahti aivan Totilan ohi.
Samassa Totila lähti ajamaan häntä takaa ja olisi voinut helposti pistää hänet selkäpuolelta keihäällään kuoliaaksi.
Kovasti kiljaisten longobardit riensivät kuninkaansa pojan avuksi.