"Ah", huokasi hän, "minun täytyy avoimin silmin nyt tehdä tyhmyys.
"En voi sallia heidän tuhoutuvan tyhmyytensä vuoksi, vaikka he sen kyllä ansaitsisivat. Minä tarvitsen vielä heitä.
"Eteenpäin siis tyhmyyden nimessä. He ovat jo kai puoliksi tuhotut, ennenkuin me joudumme avuksi.
"Eteenpäin Cethegus, Anzalas ja Liberius. Eteenpäin isaurilaiset, armenialaiset ja illyrialaiset. Capraeta kohti.
"Mutta ottakaa huomioon! Kaupunki ei voi olla tyhjä. Se on loukku, johon seuraamme noita nautoja avoimin silmin.
"Kantotuolini seuraa teitä. Mutta en pysy enää pystyssä."
Hän nojautui väsyneenä patjoille.
Hiljainen puistatus, joka aina johtui mielenliikutuksesta, vavahdutti häntä.
Pikamarssissa Cetheguksen ja Liberiuksen jalkamiehet riensivät kaupunkia kohti. Molemmat päälliköt olivat ratsain.
Sillä välin pakenevat ja takaa-ajajat olivat rientäneet pienen kaupungin läpi. Viimeisetkin longobardit olivat jo Caprean porttien ulkopuolella. Etumaiset olivat Alboinin kanssa jo saapuneet siihen Via Flaminian kohtaan, jossa kukkulat kohosivat molemmilla puolilla.