Hän oli tullut hyvin liikutetuksi, kun Gisulf kertoi, että kuningas oli sysätessään hänet satulasta vaihtanut keihään kärjen kädensijaan.
"Ei, kuolema kuninkaalle", huusi Furius.
Hän oli jo aivan vieressä ja heitti keihäänsä haavoittunutta kuningasta kohti, jota Aligern parhaillaan nosti prefektin ratsun selkään viedäkseen hänet pois taistelusta.
Korsikalaisen ensimmäisen keihään Julius torjui Tejan kilvellä.
Furius pyysi toisen heittokeihään ja tähtäsi sen kuningasta ympäröivään ryhmään. Arsakidi Phoza koetti torjua sitä, mutta se lensi kilven ja panssarin läpi hänen sydämeensä.
Silloin aikoi Furius, joka oli jo päässyt aivan lähelle, iskeä pitkällä, käyrällä miekallaan kuningasta.
Mutta korsikalainen putosi satulasta, ennenkuin isku sattui.
Apulian nuori herttua oli iskenyt häntä kaikin voimin rintaan lipun varrella.
Varsi katkesi sysäyksestä.
Nyt uhkasi vaara Adalgotia sekä Totilan lippua — Valerian ja hänen hurskaan joukkonsa taiteellista, kallista teosta.