"Mene, minä pyydän. Lohduta rakasta Valeriaani ja saata hänet luostarista luokseni Hyvien toivon-vuorelle.
"Etkö tahdo sitä tehdä? Siinä tapauksessa ratsastan itse luostariin jyrkkää rinnettä ylös. Ota nämä sentään yltäni."
Julius ei olisi mielellään eronnut haavoittuneesta kuninkaasta.
"Irroita kypäräni ja vaippani, ne ovat niin painavat", pyyteli tämä.
Julius irroitti ne molemmat.
KOLMASKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
Silloin munkin päähän välähti ajatus.
Olivathan he — dioskurit — kerran ennenkin vaihtaneet vaatteita.
Olihan kerran ennenkin murhaajan teräs kääntynyt sen vuoksi Totilasta häneen.
Hän teki nopeasti päätöksensä.