Hän oli arvannut oikein.
Tuskin hän oli päässyt metsiköstä näkyvälle paikalle ja alkanut ratsastaa vuorta ylös, kun hän huomasi ratsumiesten, jotka olivat kiertäneet Taginaen, rupeavan ajamaan häntä takaa.
Saadakseen takaa-ajajat niin kauas kuninkaasta kuin mahdollista ja pitääkseen vihollisia niin kauan kuin mahdollista harhaluulossaan, hän pakotti ratsunsa nopeaan juoksuun.
Mutta ratsu oli haavoittunut.
Se kulki vaivalloisesti kivistä, jyrkkää rinnettä ylös.
Takaa-ajajat tulivat lähemmäksi.
"Onko tuo kuningas?"
"On."
"Ei, tuo ei ole kuningas. Tuo on liian pienikasvuinen", virkkoi persialaisten päällikkö, joka ratsasti etumaisena.
"Ja pakenisiko hän yksin?"