"Sanokaa siellä ylhäällä, että hän kuoli munkkina — hän kuoli ystävänsä puolesta. Hän ansaitsee kristillisen hautauksen.
"Mutta minä menen", huudahti hän peloittavan näköisenä, "hakemaan vielä kerran käsiini hänen ystävänsä. Minä yhdistän heidät — iäksi."
Hän nousi ratsunsa selkään.
"Minne", kysyi Syphax. "Takaisinko Taginaehen?"
"Ei! Tuonne metsikköön! Hän on siellä piilossa, sillä Julius tuli sieltä."
* * * * *
Tämän välikohtauksen aikana kuningas oli hiukan tointunut ja voimistunut. Hän lähti Juliuksen hevosella ratsastaen Adalgotin, Aligernin ja muutamien ratsumiesten seuraamana metsästä, jonka itäreunaa pitkin tie kulki kappelikukkulalle.
He näkivät jo kappelin valkoiset muurit kääntyessään metsätieltä.
Mutta silloin käheä huuto kuului etelästä, heidän oikealta puoleltaan.
Heitä vastaan riensi kentän yli Clasiuksesta päin voimakas ratsumiesjoukko.