"Hullutusta", sanoi hän sitten. "Tehän olette myös osa kuolemaan tuomittua kansaa — vaikkakin sen ihanin osa."
Adalgotin silmiin valahtivat kyyneleet, kun kuningas muistutti häntä hänen nuoresta vaimostaan.
Hän meni aivan Tejan eteen ja laski kätensä hänen olalleen.
"Eikö ole toivoa? Hän on niin nuori."
"Ei ole toivoa", sanoi Teja, "sillä taivaasta ei tule pelastavaa enkeliä.
"Muutaman päivän perästä nälkä alkaa ahdistaa.
"Silloin minä teen nopean lopun.
"Miehet hyökkäävät vihollisen kimppuun ja kaatuvat taistelussa."
"Entä tuhannet vaimot ja lapset?"
"En voi auttaa heitä.