"Minusta tuntuu siltä, että hänen henkensäkin saa joskus kouristuskohtauksia.
"Ei ole tervejärkinen se mies, joka vastustamatta laskee sinut Roomaan — ei — Jumala sokaisee sen, jonka hän aikoo tuhota. Nyt saa Qvintus Piso taas kävellä Forumilla ja katsella kirjakauppiasten myymälöissä, ovatko gootit uutterasti ostaneet hänen 'epistolas ad amabilissimum, carissimum pastorem Adalgothum et eius pedum' (kirjeitä erittäin rakastettavalle ja rakastetulle paimenpojalle Adalgotille ja hänen sauvalleen).
"Olet siis runoillut maanpaossa ollessasi, kuten Ovidius", sanoi
Cethegus hymyillen.
"Olen kyllä", vastasi Piso. "Kuusijalkaiset säkeet onnistuivat paljon paremmin, kun silmieni edessä ei enää ollut gootteja, jotka ovat yhtä jalkaa pitemmät.
"Goottien juomingit häiritsivät sitä paitsi aina rauhaani ja estivät minua pitämästä ajatuksiani koossa."
"Hän on tehnyt siitä hullunkurisen laulun, johon on pistetty joukkoon goottilaisia sanoja", virkkoi Salvius Julianus. "Mitenkä se alkaakaan: Inter hails gothicum skapja —"
"Älä tee syntiä runoani vastaan. Ei saa väärin lausua kuolemattoman sanoja."
"Miten runo kuuluu?" kysyi Cethegus.
"Näin", sanoi Piso:
"De conviviis barbarorum.
Inter: 'hails Gothicum! skapja matjan jah drinkan!'
Non audet qvisqvam dignos educere versus:
Calliope madido trepidat se iungere Baccho,
Ne pedibus non stet ebria Musa suis."