Hänellä oli suuri etumatka, sillä Vitigeksen oli täytynyt seitsemän kertaa raivata itselleen tie hunniparvien läpi.
Mutta gootin ratsu Boreas tuntui saaneen siivet. Hän pääsi yhä lähemmäksi uhriaan.
Pakeneva kuuli hänen jo käskevän pysähtyä ja ryhtyä taisteluun.
Calpurnius kannusti hevostaan.
Silloin se kaatui hänen allaan.
Ennenkuin hän ennätti nousta ylös, oli Vitiges, joka oli hypännyt hevosensa selästä, hänen edessään.
Sanaakaan virkkamatta kuningas potkaisi hänelle miekan, jonka hän oli hevosen kaatuessa pudottanut.
Silloin Calpurnius tarttui siihen epätoivon vimmalla.
Hän kohotti sen ja hyökkäsi kuin tiikeri goottia kohti.
Mutta kesken hyökkäyksensä hän kaatui selälleen maahan.