"En enää tarvitse teitä syyttäjinä.
"Cethegus on tuomittu ja tuomion panee toimeen — kuningas Teja.
"Te, raatolinnut, ette saa näykkiä kuollutta sankaria."
"Entä keisari Justinianuksen käsky", uteli Scaevola itsepintaisesti.
"Ei Justinianuskaan voi sokaista eikä ristiinnaulita vainajia. Jos Cethegus Caesarius kaatuu, en voi häntä herättää henkiin Justinianuksen rääkättäväksi. Sinä, Albinus, et saa hänen omaisuudestaan solidiakaan etkä sinä, Scaevola, hänen verestään tippaakaan. Keisari saa hänen kultansa, gootit hänen verensä ja kuolemattomuus hänen nimensä."
"Suotko sinä tuolle konnalle sankarin kuoleman", kysyi Anicius kiukkuisena.
"Suon, Boëthiuksen poika, sillä hän on sen ansainnut.
"Sinulla on tosin paljon kostettavaa hänelle — sinä saat hakata vainajan pään ja viedä sen Bysanttiin keisarille.
"Kuuletteko? Taistelu alkaa."